Olen, siis ajattelen, eli kokoelma pään sisäisistä suurimmista hiteistä. Tai huteista, ihan sama. Useimmat ovat syntyneet jossain päin Facebookkia. Osan olen julkaissut omalla seinälläni, ja osa on itseni julkaisuja eri ryhmissä, tai kommentteja muiden julkaisuihin.

Joka tapauksessa: Jos aihepiirille pitää joku yhteinen nimittäjä osoittaa, olkoon se Soilen Pään Sisäinen Kirjasto. Täällä ne ajatukset, mielipiteet, mielipiteiden perustelut pysyvät tallessa, koska naamakirjahan on hukkuneiden mielipiteiden syvä meri. Jossain siellä ne ovat, mutta kun ne ovat lähteneet uimaan, niin ne hukkuvat sinne jonnekin syvyyteen.

HYPE termi tälle ymmärtääkseni on ”mikroblogi”.

Muumigate 2018, kun sulle luvattiin muki.

Paljon melua muumeista. The Muumigate.

Todella paljon melua. Facebook melkein räjähti. Arabialla oli kaupan rajoitettu erä jotakin tiettyä muumimukia, ja se kamaluus tapahtui että verkkokauppa meni nurin, ja ihmisille tuli paha mieli. Naaman fiidi työnsi sitä pahaa mieltä itsellenikin yllättäviltä tahoilta. Tämä luonnollisesti poiki runsaat määrät muumigatemeemejä, ja niille joille ei olltu tullut paha mieli kun mukit loppuivat, tuli hyvä mieli kun niille meemeille naureskeltiin. Tuttu juttu, tuttu narratiivin u-käännös, ja viikon päästä kukaan ei muista pahaa mieltään, eikä hauskoja meemejä.

Oli myös uutisointia siitä kuinka kansa jonotti myymälöihin ilmaisista ämpäreistä tuttuun tapaan.

Keräilkööt kukin mitä mielii, ei siinä mitään. Siinä samalla minä ja kaltaiseni raavimme hilsettä päästämme, miettien että on se jännä juttu. Käyttäjät ihan itse tekevät tavan keramiikalle kovan arvon. Loppujen lopuksi, se on samanlainen kahvimuki kuin mikä tahansa muukin, mutta kun tarpeeksi monta ihmistä haluaa sen saman mukin niin sitten se on kallis kahvimuki.

Tämä ilmiö tunnetaan nimellä brändääminen, ja paljon propseja hei siitä ja sen onnistumisesta!

#muumigate2018

Muumigate 2018, kun sulle luvattiin muki.2018-11-12T10:33:54+00:00